keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Hyvästi

"Ja kun eron hetki lähestyi, sanoi kettu:
-Voi, kuinka tulenkaan itkemään
-Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut...
-Aivan niin, kettu sanoi
-Mutta silloinhan et voittanut mitään...
-Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. 
Voi joutua itkemään vähän, jos on antanut kesyttää itsensä. "




1.2.2013-17.5.2017







Tiesin aina, että Ressu ei tule vanhuuden päiviä näkemään. Kuitenkin sillä hetkellä, kun pitää varata aikaa kuolemalle, elämä tuntuu käsittämättömän epäireilulta ja väärältä. Pitäisi olla se vahva ja epäitsekäs, mutta samalla tekisi mieli huutaa maailmalle ja paeta todellisuutta. Mutta olen luvannut, että kun huonoja päiviä alkaa olla enemmän kuin hyviä, on aika päästää irti. Ja nyt se aika tuli. Niin monta kertaa Ressu taisteli. En enää voinut pyytää sitä, nyt oli annettava Ressun mennä.

Ressu oli mun ensimmäinen oma koira. Meillä ei aina ollut helppoa, mutta pikkuhiljaa opittiin toisistamme, lukemaan toisiamme ja luottamaan toisiimme. Ressu on opettanut äärettömän paljon. Se on vienyt mut koiraharrastusten maailmaan. Ressu on ollut mukana kun nuoresta tytöstä kasvoi edes vähän aikuinen, se on ollut tukipilari ja aina vierellä, kun elämä on myrsykynnyt. Se jaksoi antaa virheet anteeksi, aina häntä heiluen tulla ovelle vastaan.

Ressu oli äärettömän elämäniloinen. Se rakasti tehdä juttuja, se rakasti palloja, käpyjä, keppejä. Se rakasti juosta täysiä, jahdata lelua, kaivaa kuoppia ja läträtä vesilätäkössä. Se oli ehkä hieman rauhaton sielu, mutta kuitenkin todella kiltti ja lempeä koira. Viimeiseen asti Ressu yritti jaksaa touhuta ja leikkiä, vaikka hieman olisi ollutkin huono olo.



Tänään kävelin ulos eläinlääkäristä pelkkä panta ja hihna kädessäni. Suru tuntui puristavana tunteena kurkussa. Jotain niin suurta on nyt poissa. Jostain surun seasta pilkisti kuitenkin pieni helpotus ja kiitollisuus. Nyt Ressuun ei enää satu. Mä sain ihan älyttömän paljon, mä sain edes neljä vuotta viettää Ressun kanssa. Ehkä jonain päivänä surun ja kivun tilalle tulee vain kaipaus ja muistot, joita tulen vielä moneen kertaan miettimään. Hyvästi Ressu,  ehkä joskus vielä kohdataan.






"-Jää hyvästi
-Hyvästi, kettu sanoi. Nys saat salaisuuteni; ainoastaan sydämmellään näkee hyvin
 Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. 
Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi tekee siitä niin tärkeän sinulle. Ihmiset ovat unohtaneet sen, mutta älä sinä unohda. 
Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt." (Pikku Prinssi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti