tiistai 25. huhtikuuta 2017

If tomorrow never comes

Blogissa on ollut vähän hiljaiseloa. Omat kiireet ja menot rajoittaneet kirjoittelua. Ressun kanssa ollaan kuitenkin agilityn parissa puuhasteltu, keppejä ja keinua tahkottu. Melkein sain jo sovituksi kokeneemman pk-harrastajan pitämään meille henkilökohtaista seuraamistreeniä, sillä meidän seuraamisessa on vähän pakka levinnyt. Tällaisilla treeneillä on vain paha karma, sillä nyt meillä on tiedossa taas melko mojova sairasloma.

Ressulle puhkesi taas keuhkokuume. Se alkoi eilen oksennella ja pahoinvoinnista ei tullut loppua niinkuin yleensä. Sen hengitys oli jo eilen illalla raskasta ja kuorsaavaa. Aamulla se kuulosti paremmalta, mutta oli vaisu ja oksenteli edelleen. Soitin eläinlääkäriasemalle ja sainkin ajan samalle päivälle, onneksi. Crp oli yli 200 ja keuhkokuvissa näkyi pientä tiivistymää keuhkojen ylälohkoissa. Vähän alkaa liian tutuiksi käydä nuo Evidensian odotusaulan penkit. Tuliaisiksi saatiin kaksi antibioottikuuria ja pahoinvointilääkettä. Saa nähdä, miten asiat tästä lähtevät rullaamaan. Mielessä kummittelee ajatus Ressun ruokatorven laajentumasta ja siitä, ettei se ikuisesti jaksa taistella ja selvitä... Mutta jos vielä kerran?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti