tiistai 25. huhtikuuta 2017

If tomorrow never comes

Blogissa on ollut vähän hiljaiseloa. Omat kiireet ja menot rajoittaneet kirjoittelua. Ressun kanssa ollaan kuitenkin agilityn parissa puuhasteltu, keppejä ja keinua tahkottu. Melkein sain jo sovituksi kokeneemman pk-harrastajan pitämään meille henkilökohtaista seuraamistreeniä, sillä meidän seuraamisessa on vähän pakka levinnyt. Tällaisilla treeneillä on vain paha karma, sillä nyt meillä on tiedossa taas melko mojova sairasloma.

Ressulle puhkesi taas keuhkokuume. Se alkoi eilen oksennella ja pahoinvoinnista ei tullut loppua niinkuin yleensä. Sen hengitys oli jo eilen illalla raskasta ja kuorsaavaa. Aamulla se kuulosti paremmalta, mutta oli vaisu ja oksenteli edelleen. Soitin eläinlääkäriasemalle ja sainkin ajan samalle päivälle, onneksi. Crp oli yli 200 ja keuhkokuvissa näkyi pientä tiivistymää keuhkojen ylälohkoissa. Vähän alkaa liian tutuiksi käydä nuo Evidensian odotusaulan penkit. Tuliaisiksi saatiin kaksi antibioottikuuria ja pahoinvointilääkettä. Saa nähdä, miten asiat tästä lähtevät rullaamaan. Mielessä kummittelee ajatus Ressun ruokatorven laajentumasta ja siitä, ettei se ikuisesti jaksa taistella ja selvitä... Mutta jos vielä kerran?



maanantai 10. huhtikuuta 2017

Say goodnight, not goodbye

"Kun kasvoin, sinut sain. "

Kun olin lapsi, meillä oli kotona sekarotuinen koira Pepe. Pitkään halusin toisen koiran ja Milla tuli meille, kun olin kahdeksan.

Pepestä jätti aika, taloon muutti uusi pentu, Roope. Milla otti pennun vastaan, ja pennun kasvettua Roopesta tuli Millan tuki ja turva.


Vuodet vierivät, minä muutin pois kotoa. Milla ja Roope jäivät vanhemmilleni. Otin Ressun, jolle Milla ja Roope olivat oppaina elämän alkutaipaleilla. 

Milla tutustutti pienen tytön koirien maailmaan. Se talsi metsässä omia polkujaan, hyppi pihassa esteitä kiltisti kun pyysin, käyttäytyi lähes mallikkaasti koirakurssilla vaikka olikin melkoinen metsänkasvatti.  Se opetti Ressulle elämän totuuksia, kuten että mummon ruokakipolle ei ole asiaa.

Tänään Milla pääsi pois vanhuuden kivuista ja meni sinne, missä on hyvä olla. Milla eli 15 vuotta. Vaikken enää moneen vuoteen ole asunut kotona, niin hetki menee totutella ajatukseen, ettei vanhempien luona Ressua vastaan tule kuin Roope. Milla on iso, onnellinen muisto lapsuudestani. 


"Koitti sekin aika, kun muutin kotoa pois. 
Pois luotasi. Olin kasvanut aikuiseksi. 
Joka kerta kotiini tullessani 
otit minut suurella ilolla vastaan. "



"Aikanani otin myös oman koiran, oman pienen pennun. 
Senkin sinä otit sydämeesi, hienosti vastaan, 
ollen oikea koiramummo.

Ehkä työsi oli täällä tehty, 
sinun oli jo aika jättää paikkasi seuraavalle. 
Niinpä eräänä päivänä sait lentää 
sinne mistä olit tullutkin: koirien taivaaseen. 
Me oman koirani kanssa hyvästelimme sinut. 
Olit ollut saattamassa meidät kummatkin, lapsesta aikuisuuteen"


Hyvää matkaa, nyt voit mennä rauhassa omia polkujasi.