tiistai 20. syyskuuta 2016

Shit happens

Muistisääntö iselle, älä ilmoittaudu enää mihinkään koulutukseen tai kokeeseen. Jos ilmoittaudut, koirasi menee rikki.

Meillä on ollut vähän ankeammat ajat. Kaikki alkoi noin viikko sitten, kun Ressu oli mennyt ja syönyt muovia, sellaista koiran lihapötkössä olevaa. Sitä se siinä sitten yön oksensi ulos, mutta luojan kiitos kaikki tuli pois ja tukoksilta sekä kirurgin pöydältä vältyttiin. No, siitä asti Ressu on ollut todella vaisu, ruoka ei maistu ja etenee kävellen, mikä on todella huolestuttavaa sen kohdalla. Se juo kuin hevonen ja kusee sitäkin enemmän. Ajattelin ensin, että sen vatsa ärtyi ja sitä närästää, joten se juo kipuun. Mutta se kusen määrä, ei kukaan voi sillä tavalla kusta. Varasin sitten aikaa eläinlääkärille siinä uskossa, että nyt ne munuaiset menivät ja pettivät.

Eläinlääkärissä otettiin verikokeet ja virtsanäyte. Verikokeissa ei mitään, munuaiset maksa, perusverenkuva ja verensokeri ok. Virtsassa ei näy bakteerikasvua. Närästykseen saatiin primperan kuuri. Eilen lääkäri sitten soitteli, oli tehnyt virtsasta vielä proteiini-kreatiini suhteen, jonka mukaan Ressulla erittyisi hieman proteiinia virtsaan. (Kuulemma aivan rajalla, erittyykö vai ei.) Lisäksi neutrofiilit verikokeissa hieman koholla, joten hän epäili jotain tulehdusta virtsateissä, munuaisessa tai eturauhasessa. Tällainen proteiinin erityshän voisi viitata myös munuaisongelmiin, mutta sitä lääkäri piti epätodennäköisenä. Otetaan kuitenkin herkempi munuaiskoe vielä, kun menemme kontrolliin myöhemmin. Nyt saimme siis 10 vrk mittaisen antibiootti kuurin ja toivotaan, että se alkaa vaikuttaa ja saadaan koira taas kuosiin.

Tokokokeet ja tulevat koulutukset piti perua, mutta tärkeintä nyt on saada Ressu taas kuntoon.


perjantai 9. syyskuuta 2016

Summer has come and passed

Syksy on tullut. Blogissakin on ollut hiljaiseloa, mutta kaikenlaista on silti keritty touhuta. On alettu taas liikkua normaalisti, eilen käytiin fyssarilla ja Ressu on parempaan päin. Lihakset jo paremman tuntuiset, jalkakaan ei oireile. On treenattu, on samoiltu metsässä, on käyty jopa yyterissä koirarannalla.




Tokoa ollaan yritetty hioa. Ilmoittauduin 18.9 Rauman kokeisiin, jos taas päästäisiin keräilemään niitä ykköstuloksia. Treenit ovat pääasiassa keskittyneet kuitenkin avo-luokan merkin kiertoon sekä ruutuun. En ole täysin varma omistanko koiran vai peuran. Kiertoon Ressu pinkoo kuin peuranpoikanen, ruudussa se koittaa kiertää jokaista tötteröä vuorollaan, kun ei täysin tiedä, mitä siltä haetaan. Siinäkin se välillä hyppii kuin vieteri ylöspäin, kun minä koitan kiljua "hyvä" sanaa kun se osuu oikeaan paikkaan. Kierto on siis melko hyvällä mallilla, mutta ruudussa on vielä tekemistä. Se sekoittaa sen kiertoon kovasti, joten pitää läheltä ruutua vahvistaa oikeaa paikkaa ja saada se edes sekunnin sadasosaksi pysähtymään sinne ruutuun. Ressulla on niin kova kiire kiertää kaikkia ruudun neljää tötteröä, jos se ei samantien vahingossa ruutuun mennessä osu oikeaan paikkaan tai en sitä kerkeä palkata.

Muita liikkeitä olen vähän laiskasti treenaillut, mutta pitänee ryhdistäytyä. Seuraaminen kaipaisi ainakin lisää harjoitusta, ryhdin sekä katsekontaktin vahvistamista. Lisäksi ne vasempaan käännökset, ei muistella niitä ennen koetta, eihän...  Kun ei treenaa, ei voi epäonnistua, vai miten se meni?

Oltiimpa myös jälkeä tekemässä. Minulla ei ole mitään hajua koko lajista, mutta onneksi omaa auttavia käsiä. Tein siis lyhyehkön, suoran namijäljen Ressulle metsään. Hyvin se hoksasi ideaa, niin kuin minäkin. Täytyy ehkä alkaa tähänkin lajiin hieman perehtymään enemmän.

Kesä alkaa mennä menojaan, mutta treenikausi ei. Paljon on tehty uutta, saavutettu tavoitteita, itketty ja naurettu. Nyt ollaan valmiina ottamaan loppuvuosi vastaan.  Loppuun vielä kuvia menneen kesän riennoilta.


Ressu ja Hulda

Kuvat @Sanna Huittinen