keskiviikko 17. elokuuta 2016

Don't just fly, soar

Tänään oli Ressun fysioterapia. Kävimme Tampereella koirakuntosalilla, koska ystäväni suositteli sitä ja täytyy kyllä todeta, että olin tyytyväinen.

Alkuun fyssari kartoitti meidän tilannetta ja katseli Ressun liikkeitä. Sitten hän hieroi ja tutkaili koiraa. Ressu malttoi melko hyvin olla paikallaan ja rauhoittua, mitä nyt pientä saksanpaimenkoiramaista itkua ajoittain-koska pidettiin kiinni ja Ressua vitutti,

Mitään radikaalia ei löytynyt, mutta selässä oli jäykkyyttä ja muutama aristava paikka. Lisäksi oikea takajalka ilmeisesti vähän krinnasi vastaan aluksi. Fysioterapeutti epäili, että Ressun jalan oireilu johtuisi selästä, mutta toki täysin varma ei voinut olla, koska selkeää kipeää kohtaa ei löytynyt. Kuitenkin lopuksi sanoi, että hänestä tuntuu, kuin koira jo seisoisi vähän suoremmassa. Eli toivotaan, että tällaisella lihashuollolla saataisiin ongelmat ratkaistua. Kipulääkettä on mennyt ja sen annos nyt puolitetaan ja lopetetaan hiljalleen. Ressu on nyt ollut lähes levossa, mutta saatiin ohjeeksi lisätä viikon ajan hihnalenkkejä reilusti ja viikon jälkeen saisi taas vapaana mennä. Neljän viikon päästä uusi käynti, mutta toki jos kipeytyy uudelleen tai tilanne hankaloituu, mennään aikaisemminkin.

Eli nyt sitten vain lähdetään lenkille ja toivotaan, että jumitukset aukeisivat.


Rankan fysioterapiakokemuksen jälkeen pienen koiran piti saada huilata. 

maanantai 15. elokuuta 2016

If it is not okay, it's not the end

Se tunne kun koira tunkee limaista palloa naamaan, tiputtaa sen tietokoneen näppäimistölle. Vinkuu kun sen kanssa ei leiki, viskoo narulelua niin että maljakot heiluu. Se on aivan ihana tunne kun koira on kunnossa!

Meillä on elelty nyt viime viikko sairaslomalla. Reipas viikko sitten huomasin, että Ressu roikottaa oikeaa takajalkaansa. Se ei ontunut, mutta ei varannut sille paikallaan seistessä. No, eläinlääkäri ei väännellessä löytänyt selkeää kipukohtaa ja kokeilimme kipulääkekuuria ja lepoa. Kipulääkkeellä Ressu ei enää roikottanut jalkaa, mutta selvästi nojasi enemmän vasemmalle ja näin ollen kevensi painoa pois oikealta jalalta. Koira kuvattiin sitten torstaina. Oikealla lanteen alueella on irtopala, joka siellä ollut jo aiemmin ja luultavasti se on seurausta auton alle jäämisestä alle vuotiaana. Muuten kaikki paikat kunnossa, eli rikki se ei ole. Irtopalasta menee kuitenkin kuvat ortopedin lausuttavaksi. Epäilynä on, että vaiva olisi lihasperäistä ja meillä onkin nyt sitten keskiviikkona fysioterapeutti.





Valitettavasti piti nyt sitten tuleva tokokoe ja agilityvalmennus perua. Mutta olen vähän tiiraillut, että uusia kokeita on lähialueilla vielä ihan kivasti syksyn mittaan. Nyt on tärkeintä saada koira kuntoon. Nyt Ressu on ollut jo paljon virkeämpi, vaikka yhä hieman kevittää oikeaa takajalkaa.

Eilen olimme kaverin luona treenailemassa tokoa. Tein melko keyen treenin, koska Ressu on ollut viikon täysin sairaslomalla, ja sen kyllä huomasi. Se oli levoton, äänekäs ja vauhdikas. Tehtiin seuraamista ja kaukokäskyjä häiriöllä. Häiriötä se ei treeneissä tunnu ottavan kenestäkään samalla tavalla kuin viime kokeessa, mutta katsekontaktia on kyllä vahvistettava niin seuruussa kuin sivulla olossa. Katse lähtee liian helposti haahuilemaan, ja saisihan sillä vähän ryhtiä seuruuseen, jos se katsoisi tiiviimmin.


Ihan normaali koira? 
Mutta vasemmalle käännökset, voi herran jumala, En ole ennen tajunnutkaan kuinka pahalta se näyttää kun lähdetään kääntymään, koirahan tulee poikittain mun eteeni. Tiedä sitten, johtuiko ekoista treeneistä sairasloman jälkeen vai onko se aina ollut yhtä karmean näköistä.

Vasemmalle käännös, älkää edes kysykö miten se voi näyttää tältä :D





keskiviikko 3. elokuuta 2016

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Tänään meillä oli tokokoe Forssassa. Olimme ensimäisessä kokeessamme 17.6 ja koe meni silloin älyttömän hyvin, 187p, toinen sija ja kunniapalkinto. Mitään mahdotonta virhettä ei ollut, lähinnä pientä hienosäätöä.

Noh, nyt olikin aika palautua maan pinnalle kertaheitolla. Aloitimme yksilöliikkeillä ja paikkamakuu oli viimeisenä.

Seuraaminen: 8p. Paikka hyvä ja hyvä meininki, mutta välillä osuu polveen, mistä miinusta. Lisäksi vasemmalle käännökset vielä keskeneräisiä tuomarin mukaan, joudun niissä liikaa "puskemaan koiraa".

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9p. Seuraamisessa sama ongelma, koskee liikaa minuun. Muuten hyvä ja nopea maahanmeno,

Luoksetulo: 9,5p. Vauhdikas, perusasento hieman vino.

Noutoesineen pito: 9p. Kuulemma laitoin kapulan koiran suuhun, enemmän sitä, että koira ottaa sen itse mielellään.

Kauko-ohjaus: 5,5p Tästä meidän alamäki alkoi. Ressulla oli jo aiemmissa liikkeissä ennen liikkeen alkua vähän sellaista vikaa, että se katseli kovin muualle. Noh, tässäkin kohtaa se tuijotti liikkuria ja tuomaria ja kun annoin käskyn maate, sehän kääntyi tuomaria kohden ja minuun nähden täysin poikittain ja vinkaisi. Eipäsiinä, kaukot ihan ok, istuminen jäi vähän puolitiehen. Mutta pisteitähän ropisi.

Estehyppy: 7p. Muute hyvä, mutta vinkui taas.

Paikkamakuu: 8p, Maahanmeno ja istumaannousu hitaat. Lisäksi keskenkaiken vaihtoi lonkka-asentoon.

Kokonaisvaikutus: 7p. Muuten kuulemma kivan näköistä, mutta vinkumisesta lähti pisteitä.

Yhteensä pisteitä 159,5, eli yksi hemmetin puolikas piste ja oltaisiin saatu edes se ykköstulos, mutta ei niin ei. Olen kyllä todella pettynyt. En tajua mitä on tapahtunut, Ressu ei ikinä treeneissä oikein vingu ja nyt oli tosi levoton. Lisäksi otti ihan älyttömästi häiriötä liikkurista ja tuomarista. Kaikenkukkuraksi noutoesineen pidon jälkeen astuin sen hännänpäälle, josta saksanpaimenkoira järkyttyneenä päätti kiljua niin että Forssa raikasi ja tuomarikin alkoi hyssyttelemään, draamaqueen. Noh, nokka kohti uusia pettymyksiä. Reilun parinviikon päästä uudet kokeet, saa nähdä kuinka siellä käy.